Uusi hallitus

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden (kuulemma näin on sanonut alunperin Niels Bohr, eikä suinkaan Ahti Karjalainen). Yritetään silti. Toivottavasti olen väärässä.

Jatkan Relanderin pohdintoja hallituspohjasta. Alunperin minun piti ennustaa hallituspohjaa ennustamalla eduskuntavaalien tulosta, mutta nyt tilanne on niin absurdi, että tulevaa hallitusta voi tarkastella ihan kannatuksista riippumatta. Riittää, että arvaa neljän suuren olevan jossain järjestyksessä Kokoomus, SDP, Keskusta ja Persut. Tarkastelen hallituspohjaa eri ohjelmaehdotuksien ja niihin liittyvien kynnyskysymysten kautta.

Vakausrahastot: Persuille kynnyskysymys ja he ovat tässä yksin. Persut eivät lähde hallitukseen.

Ydinvoima: Kokoomus haluaa kirjata hallitusohjelmaan, Keskusta ja SDP eivät halua kirjausta. Vihreät haluavat, että kirjataan ei ydinvoimalle. Kokoomus tuskin saa tavoitetta yksin läpi, mutta Vihreät eivät ainakaan saa. Ohjelmaan ei kirjata mitään tai kirjataan jotain epämääräistä. Vihreät eivät lähde hallitukseen.

Jäljellä on vanhat suuret puolueet, jotka tuskin kolmistaan hallitusta muodostavat. Olivat hallituksessa mitkä tahansa kaksi näistä, tarvitaan liuta pikkupuolueita, koska Persuilla ja Vihreillä ovat kuitenkin syöneet edellisten kannatusta.

Pakkoruotsi: Jäljellä olevissa hallitusehdokkaissa on paljon sellaisia, jotka olisivat tästä valmiita luopumaan. Kuitenkaan RKP ei lähde hallitukseen, joka heikentää ruotsinkielen asemaa. RKP tarvitaan hallitukseen, joten asia ei muutu ensi vaalikaudella.

Sukupuolineutraali avioliittolaki: Kaikki puolueet Persuja ja KD:ja lukuun ottamatta kannattavat ainakin varovaisesti. Kuitenkaan KD ei lähde hallitukseen, joka tällaista ehdottaa. KD tarvitaan hallitukseen, joten asia torpataan ensi vaalikaudella.

Myönnän, että kaksi viimeistä pointtia riippuu jo vähän kannatuksistakin ja ennen kaikkea suurten puolueiden liberaalisiipien osuudesta, mutta ensimmäiset kynnyskysymykset vakautusrahastoista ja ydinvoimasta ovat niin voimakkaita, että mahdollisesti kumpikaan Vihreistä ja Persuista ei mene hallitukseen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että molemmat ovat oppositiossa. Miettikääs kuinka voimakas oppositio se on. Paradoksaalisesti on siis niin, että hallitukseen on vaikea saada puolueita, mutta myös oppositio on harvinaisen heikko.

Kuten kaveri ehti jo Relanderin kirjoitusta kommentoida, tekee mieli jatkaa ulkomailla oleskelua neljä vuotta lisää, jos ennustukset osuvat lähellekään oikein.

Tärkeistä tapahtumista tiiviisti

Kun blogin tarkoituksena on kuvata elämää vuoden aikana, pitäisi tärkeitä tapahtumia luonnollisesti korostaa vähemmän tärkeiden kustannuksella. Ongelmaksi muodostuu se, että tärkeät tapahtumat voivat tapahtua niin sumpussa, että niiden kaikkien kuvaus ei millään onnistu, jos haluaa pitää jonkin rajan kirjoituksen pituudella. Nyt on käynyt juurikin näin. Yritän olla tiivis.

Sitten viime kirjoittelun on tapahtunut valtavasti. Osallistuimme TEDxAmsterdamin tapahtumaan, jossa seurattiin oikean TEDin livelähetystä ja nautittiin myös paikallisista lyhyistä esityksistä. Läheskään kaikki TEDin pätkät eivät ole vielä netissä, mutta esimerkiksi Deb Royn esitys oli huikaiseva.

Kävimme moikkamassa tuttuja Nottinghamissa ja vietimme samalla pari päivää Lontoossa. Ensimmäinen kerta Englannissa. Jos sää on Alankomaissa välillä kehnon oloinen, ei Englantiakaan voi tässä suhteessa kehua. Suomalaisena kestää sään kuin sään, mutta se ei johdu niinkään kansallisista ominaisuuksista vaan hyvästä varustuksesta. Varsinkin Nottinghamissa silmään pisti se, että useimmilla kanssaihmisillä ei ollut takkia päällä! Minulla sentään oli pitkähihainen, takki, kaulahuivi, pipo ja hanskat ja silti oli vähän vilu. Kyllä niillä muillakin oli kylmä, mutta jostain syystä vaatetusta ei osattu lisätä. Omituisuuksista huolimatta ihmiset olivat mukavia. Erityismaininta pitää antaa yliopiston kampukselle, joka on iso ja kaunis. Joka tiedekunnalla on oma puutarha rakennuksen edessä ja avaria niittyjä riittää.

Lontoossa ehtii kahden päivän aikana nähdä ne kohteet, jotka kaikki näkevät. Pitää kyllä kiittää paikallista ratkaisua pitää maailman kuulut museot kaikille ilmaisina. Näin pitäisi tehdä Suomessakin. Suosittelen museoiden opaskierroksille osallistumista, sillä kaikki taide aukeaa paremmin asiantuntijan avulla. Yksittäisestä seinäkaiverruksesta muiden joukossa paljastuukin kokonainen tarina Buddhan syntymästä. Reissulla tuli nähtyä myös London School of Economicsin tuttuja. Oli kiva kuulla muidenkin kokemuksia vuoden maisteriohjelmasta ja opiskelun iloista ja haasteista.

Minun osaltani matka jatkui Suomeen suvun uusia perheenlisäyksiä katsomaan. Enona oleminen ei niin ihmeellistä ole, mutta perheen muut roolien lisäykset tuntuvat hurjilta. Sisko on nyt myös äiti ja omat vanhemmat ovat isovanhempia. Kaikenlaisen kiireen ja turhamaisuuden keskellä pieni vauva muistuttaa siitä mikä todella on tärkeää.

Suomessa tuli sovittua myös lopputyökuvioista ja sain työtarjouksenkin! Lopputyössä esittelen ja arvioin liiketoimintamalleja ns. smart energy konseptiin liittyen. Työn etenemisestä (ahdistuksesta) kirjoittelen kevään edetessä lisää.

Normaalia saunakiintiötä ei Amsterdamissa saa millään täyteen, mutta Suomessa sitäkin tuli kurottua kiinni. Yhden vuorokauden aikana voi saunoa ainakin kolmena eri kertana. Sukulaisten lisäksi oli ilo nähdä taas hyviä ystäviä. Puhuttavaa on niin paljon, ettei yhden kerran näkeminen millään riitä, mutta sekin on parempi kuin ei mitään.

Nyt opintojen viimeinenkin kurssi on takanapäin ja enää on edessä lopputyö. Amsterdamiin on lisäksi todella saapunut kevät: aurinko sen kuin paistaa ja tienvarsien narsissit tervehtivät pyöräilijöitä.

Neljä viikonloppua, neljä kaupunkia

Tässä galleriassa on 30 kuvaa.

Kuvia Haagista, Goudasta, Delftistä ja Alkmaarista, olkaa hyvä. Kuten huomaatte, aurinkoa kaipaavien kannattaa välttää Alankomaita.