Aloitan piakkoin työskentelyn vakituisessa työsuhteessa. Se tuntuu oudolta, koska suurin osa ikäisistäni kavereista opiskelee mahdollisesti montakin tulevaa vuotta. Itselläni opinnot ovat nyt kuitenkin omalta osaltaan paketissa ja ne oikeat työt alkamassa.
Monet ystäväni liittävät työelämään siirtymiseen paljon negatiivisia mielikuvia. Tämä johtuu toisaalta siitä, että työelämä koetaan raskaana ja toisaalta siitä, että opiskelu vastaavasti nähdään yhtenä elämän parhaista ajoista. Töissä joutuu kuitenkin viettämään yleensä 8 tuntia päivässä ja useimmissa tapauksissa vielä sillä surullisenkuuluisalla 9-17 rytmillä. Kesätöissä tämän vielä kestää, kun tietää pääsevänsä takaisin opintojen pariin jo kolmen tai neljän kuukauden kuluessa, mutta vakitöihin siirryttäessä hommia riittää ainakin 40 vuotta, jos meidän ikäpolvemme ylipäänsä koskaan pääsee eläkkeelle. Opiskelijana taas voi nukkua pitkään, juhlia myöhään ja mennä luennolle jos huvittaa.
Tarinassa on myös toinen puoli. Duuni voi olla myös antoisaa ja siksi kannattaakin käyttää aika paljon paukkuja siihen, että voi työkseen tehdä jotain josta nauttii. Työ tosiaan vie aika suuren osan elämästä, joten sillä mitä tekee ja miten sen itse kokee on aika paljon väliä. Kyllä opinnotkin vievät aikaa ja ovat välillä stressaavia, mutta itseään kiinnostavien aiheiden parissa jaksaa puurtaa ja näin on varmasti palkkatöiden kohdallakin. Joillekin tutuilleni normaali työviikko on jopa lepsu, sillä heillä viikkotunteja kertyy enemmänkin 60 kuin 40. Kun heiltä kysyy miksi he haluavat/suostuvat viettämään niin paljon ajastaan leivänansainnan parissa, on vastauksena usein juuri työn kiinnostavuus. Harva jaksaisikaan sellaista vain paremman elintason toiveessa.
Lisäksi nykymaailmassa on vaikea uskoa lineaariseen uraputkeen. Joustoja on joka suuntaan ja ainakaan samassa työpaikassa tuskin tulee montaa vuosikymmentä vietettyä, vaikka haluaisikin. Uskon, että tulevaisuudessa joustot työn ja ja vapaa-ajan järjestelyiden kanssa tulevat lisääntymään, eli on entistä enemmän mahdollisuuksia joustavaan työaikaan, sapattivapaisiin, etätöihin, vapaa-ajan korotuksiin palkankorotusten sijaan ja lyhyemmän työviikon tekemiseen.
Jos tiedonjano iskee, niin mikä estää palaamasta opintojen pariin. Itsellänikin on haaveena suorittaa vielä DI-tutkintokin loppuun jollain aikataululla. Vaikka opiskelijaelämään ei töissä ollessaan voi täysipainoisesti osallistua, tulen pitämään yhteyttä opiskelijakavereihin ja osallistumaan erilaisiin aktiviteetteihin parhaani mukaan.
Siirtyminen opinnoista työelämään ei ole niin jyrkkää eikä niin lopullista kuin joskus aiemmin. Kannustan kaikkia opiskelemaan niin kauan ja paljon kuin hyvältä tuntuu ja etsimään itseään kiinnostavia töitä, jotta voi jatkossakin nauttia siitä mitä tekee. Itse olen lähinnä innoissani työelämään siirtymisestä. Ennen kaikkea niissä oikeissa töissä on mahdollista vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.
